Junnila
Porin seurakuntien omistaman leirikeskus Junnilan upeassa miljöössä kohtaavat sekä meri- että järvimaisemat. Vuonna 1993 tulipalon jälkeen uudelleen rakennetussa päärakennuksessa on juhla- ja kokoussali, pienempiä kokoontumistiloja sekä hiljentymishuone. Leirikeskuksessa on lisäksi viihtyisät majoitustilat sekä 90-paikkainen ruokasali. Junnilaa on mahdollista varata juhla- kokous- ja leirikäyttöön.
Reposaari eli 1800-luvulla voimakasta nousukauttaan, saari sai asemakaavan ja samalla kaupunkimaisemman leiman. Porilaiset tekivät sinne huviretkiä sunnuntaisin veneillä ja laivoilla. Myös nuori apteekkari Robert Junnelius tuli Reposaarelle ja nähtyään maisemat Takalahdella eli nykyisellä Junnilan lammella hän ihastui niin, että halusi rakentaa tähän paikkaan "willan". Hän saikin kaupungilta vuokralle ison tontin. Arkkitehti J. E. Stenberg teki täydelliset piirustukset rakennuksista, puutarhasta kalusteineen ja jopa huvilan viiristä. Tontille valmistui vuonna 1884 "pitsihuvila" Junnela, jota kansa alkoi kutsua Junnilaksi.
Aivan merenrantaan tehtiin "baadi" eli pieni kylpylähuone. Sen ullakolla olevaan säiliöön nostettiin käsipumpulla merestä vettä omapaineista suihkua varten. Kylpyammeeseen vesi lämmitettiin suuressa padassa.
Lammen rannalla oli erikoinen, pyöreä "Ankkala ANKKALINNA", jossa ankkoja pidettiin talvisin. Vesi johdettiin lammesta putkia pitkin rakennuksessa olevaan altaaseen ja ankkahuonetta lämmitettiin uunilla. Puutarhassa oleili ankkojen lisäksi riikinkukkokin. Luonnonkivestä tehty rakennus punaisine tiilikattoineen ja kauniine tiilipilareineen on kuin satujen lammenhaltijan kruunu. Kukkivat lumpeet, ulpukat ja kurjenmiekat lisäävät vielä lammen satumaista viehättävyyttä.
Toinen luonnonkivistä tehty, linnanraunioita muistuttava erikoisuus oli kylpylähuoneen ja puutarhan välisellä tasaisella alueella, ns. "pölkkyplaanilla", jonne alkuun paikkaa raivatessa oli jätetty isot puunrungot ja juurakot. Kun Junneliuksen tuttavia, nuoria ylioppilaita vietti täällä kesää, he rakensivat nämä muurit kuin muistoksi ja kiitokseksi huvilan isännälle.
Reposaaren ranta-alue on karua ja kivikkoista, niinpä multa Junnilaan tuotiinkin Porista asti proomuilla ja kärrättiin perille rannasta. Harvinaisia kukkia ja puita istutettiin puutarhan kaunistukseksi taitavan arkkitehdin suunnitelmien mukaisesti. Puutarhassa on monia ulkomailta tuotuja puita, kuten päärynäpuita ja luumupuita
Ulkomeren puolelle oli rakennettu oma laituri, jonka kautta kuljettiin ja tuotiin tarvikkeet, mutta kun kova merenkäynti rikkoi laiturin, oli saatava tie satamasta huvilalle. Kaupunki antoi vihdoin luvan tien rakentamiseen ja myös kanavan tekemiseen lammen ja meren välille. Tie ja kanava tehtiin, mutta sitten kanavasta piti luopua, kun merenkäynti tukki sen.
Apteekkari, myöhemmin kunnallisneuvos Robert Junnelius asui kesäisin perheensä kanssa huvilassaan. Junneliuksen kuoltua vuonna 1900 leski vietti Junnilassa kesänsä ja vielä 85-vuotissyntymäpäivänsäkin.
Junnila siirtyi Porin seurakunnille vuonna 1947 ja siitä tuli seurakunnan kesäkoti ja leirikeskus. Vanha Junnilan päärakennus paloi poroksi maanantain vastaisena yönä 27.5.1991. Sen tilalle on rakennettu uusi paremmin nykyajan vaatimuksia vastaava rakennus.
Yhteystiedot:
p. 044 730 9690
junnila@evl.fi
Muulloin Silokallion leirikeskuksesta:
p. 044 730 9688
silokallio@silokallio.fi
tai seurakuntayhtymän vaihteesta:
p. (02) 623 8700
Jaa:
