Loma-asuntoalue
Reposaaren kaakkoisosan asuntoalue on peräisin vuoden 2008 loma-asuntomessuilta. Loma-asuntomessuilla esiteltiin tuolloin uudenlaista loma-asumista: tiivis kaavoitus ja palvelut lähellä. Loma-asuntomessujen historian kävijäennätys 65 363 kävijää on tehty Reposaaren loma-asuntomessuilla. Messuilla nähtiin monia mielenkiintoisia kohteita esim. Kuparihuvilasekä Eino Grönin mökki. Nykyisin osa asunnoista on pysyvinä asuntoina ja osa loma-asuntoina.
Aiemmin alueella on ollut konepajatoimintaa. Teollisen toiminnan alueella voidaan katsoa alkaneen vuonna 1916, jolloin Reposaaren Moottoritehdas Oy aloitti toimintansa. Yhtiö asetettiin kuitenkin konkurssiin vuonna 1920. Pari vuotta myöhemmin konepaja myytiin huutokaupassa Reposaaren Höyrysahalle, joka puolestaan myi sen kauppaneuvos Werner Hacklinille, Reposaaren merkittävimmälle liikemiehelle.
Reposaaren Moottoritehtaan nimi muutettiin Reposaaren Konepajaksi, ja siellä suoritettiin etupäässä laivakorjauksia. Konepaja värvättiin mukaan sotakorvausteollisuuden palvelukseen ja Reposaaren laivanrakennus alkoi, suomalaisille telakoille tyypilliseen tapaan, kun Suomelle määrätyt 300 miljoonan kultadollarin sotakorvaukset käynnistivät Reposaaressa kolme vuosikymmentä kestäneen laivanrakennuskauden. Telakalta lähti parhaimmillaan laivoja maailmalle lähes kuukauden välein.
Vuoden 1950 alusta telakasta muodostettiin itsenäinen osakeyhtiö, Reposaaren Konepaja Oy.
Viimeisen sotakorvausproomun luovutusta juhlittiin 26.6.1952. Muihin sotakorvausaluksia rakentaneisiin telakoihin verrattuna Reposaaren telakka oli ollut sikäli huonommassa asemassa, että se sijaitsi saaressa vailla maantie- tai rautatieyhteyttä aina vuoteen 1956 asti. Tästä huolimatta Reposaaren telakka oli kuitenkin keskeisesti mukana sotakorvaustoimituksissa, ja kaiken aikaa telakan yhteydessä tehtiin myös konepajatöitä.
Reposaaren konepaja oli yksi harvoista suomalaisista pientelakoista, jotka säilyivät laivanrakentajina 1960-luvun alun jälkeenkin. Kilpailu tilauksista kuitenkin kiristyi 1960-luvun lopulta lähtien, ja tämä näkyi myös Reposaaren telakalla. Tilausten vähyys houkutteli omistajaa myymään telakan Rauma-Repolalle. Myynti muutti melkoisesti telakan tuotantosuuntaa, ja siitä tehtiinkin öljynporauslauttoja rakentanutta Mäntyluodon tehdasta palveleva yksikkö. Heti kaupan jälkeen Reposaaren telakan tilauskantaan sisältyneiden laivojen runkotyöt siirrettiin muille telakoille, ja niiden tilalla ruvettiin rakentamaan Aker- öljynporauslauttojen ponttoneja. Reposaaren Konepaja Oy fuusioitiin Rauma-Repolaan 25. marraskuuta 1974. Konepaja sai viimeiseksi toimintavuodekseen nimen Rauma-Repola Oy Reposaaren Konepaja.
Öljynporauslauttojen kysynnän vähennyttyä 1970-luvun puolivälissä konepaja menetti merkityksensä Mäntyluodon tehtaiden alihankkijana. Vuonna 1975 Rauma-Repola keskitti toimintansa Porissa Mäntyluotoon, ja työt Reposaaressa lopetettiin lähes kokonaan. Päätökseen vaikutti merkittävästi myös se, että telakan ammattimiehiä tarvittiin Mäntyluodon tehtailla.
Kolmenkymmenen vuoden aikana Reposaaresta lähti maailmalle yli 150 alusta. Töiden hiljennyttyä telakka-alueella ei ollut juuri mitään toimintaa vuosikymmeneen, kunnes lopulta elokuussa 1988 Rauma-Repola myi alueen kiinteistöineen, laitteistoineen ja vuokraoikeuksineen 1,8 miljoonalla markalla Kuunari Koivisto -säätiölle, jonka tavoitteena oli vanhan Koivisto-kuunarin kunnostaminen purjehduskuntoon.
Suurella innostuksella liikkeelle lähtenyt projekti alkoi kuitenkin melko pian ajautua vaikeuksiin, ja telakka-alueen uusi omistaja ajautui konkurssiin. Säätiön omaisuus siirtyi pakkohuutokaupassa Porin kaupungille vuonna 1991. Monien vaiheiden jälkeen Kuunari Koiviston ympärillä pyörinyt episodi sai päätöksensä tammikuussa 2007 pidetyssä huutokaupassa, jossa alueelta häädön saanut kuunari myytiin yksityiselle henkilölle poissiirrettäväksi. Koivisto riisuttiin koneista ja kaikesta muusta haitallisesta materiaalista ja upotettiin sukelluskohteeksi Selkämerelle Luvian edustalle kesäkuussa 2007.
Jaa:
